S:T MIKAELIN TARINA

Kolmimastokaljuutti S:t Mikael oli matkalla Amsterdamista Pietariin kapteeni Carl P. Amielin komennossa syksyllä 1747, kun sen purjehdus katkesi Suomen etelärannikon syvyyksiin Nauvon Borstön edustalla. Haaksirikosta ei säilynyt tietoa, ja aluksen hylky löydettiin aivan sattumalta vasta yli kaksisataa vuotta myöhemmin.

Hylky löytyi Borstön saaren edustalta 1950-luvulla, mutta sitä ei lähes kahteen vuosikymmeneen tunnistettu. Sitkeän salapoliisityön tuloksena tohtori Christian Ahlström selvitti hylyn identiteetin keräämällä arkistotietoja eri maissa ja vertailemalla niitä hylystä löytyneiden esineiden kanssa.

Ensimmäiset sukellusleirit Borstön hylyllä järjestettiin 1960-luvun alussa. Hylystä nostettiin kymmenittäin kulta- ja hopeaesineitä, ja se sai lähes tarunhohteisen maineen. Sukellustutkimuksia on sittemmin tehty useaan otteeseen. Viimeksi kenttätöissä oltiin syyskuussa 1998, jolloin S:t Mikaelille perustettiin kuntoseurantajärjestelmä ja Museoviraston kokoelmiin nostettiin toistasataa arvokasta Meissen-posliiniesinettä.

HAAKSIRIKKO

Venäläinen kauppalaiva S:t Mikael joutui tuntemattomasta syystä merihätään Saaristomerellä ja upposi syksyllä 1747. Kenenkään ei tiedetä pelastuneen haaksirikosta. Aluksessa on arvioitu olleen alle kymmenhenkinen miehistö ja joitakin matkustajia.

Haaksirikko vei mukanaan myös S:t Mikaelin pienen laivakoiran. Ei liene sattumaa, että borstöläiset jo monen sukupolven ajan ovat kuulleet hylyn lähiluodolta koiran ulvontaa.

HYLYN LÖYTYMINEN

S:t Mikaelin hylky löytyi 1950-luvulla sattumalta, kun kalastajien ankkuriliina takertui kiinni sen mastoon. Sijainti otettiin tarkasti muistiin. Muutamaa vuotta myöhemmin saarella vieraili laivaston sukeltajia, joita borstöläiset pyysivät tarkastamaan kohteen. Sammakkomiehet löysivät kolmimastoisen hylyn, mutta pitivät sitä vähäarvoisena siviilialuksena. Hylystä innostuttiin toden teolla vasta Vasa-laivan nostamisen jälkimainingeissa. Vasa-laivan hylky nostettiin Tukholman edustalta näytteillepanoa varten vuonna 1961

Kolmimastokaljuutti S:t Mikaelin hylyn uppoamispaikka sijaitsee noin 3,5 meripeninkulmaa Nauvon Borstön kylän eteläpuolella.

TARUNHOHTOINEN UPPOAMISPAIKKA

Kaikista museohylyistämme juuri S:t Mikaelin nimeen liittyy sukellusharrastajien piireissä eniten mystiikkaa ja kielletyn hedelmän houkuttelevuutta. Aarrelaivana pidetyn hylyn tiedetään makaavan satumaisen kauniina syvässä haudassaan, tavallisen harrastajan tavoittamattomissa.
Jopa hylyn uppoamispaikkaan liittyy tarunhohteisuutta.

Nauvon kuntaan kuuluva Borstön saari sijaitsee ulkosaaristossa jotakuinkin Hankoniemen ja Utön puolivälissä. Seudun vaikeakulkuiset vedet ovat koituneet monen merenkävijän kohtaloksi. Kesyttömällä merellä vallitsivat aikanaan karut luonnonlait. Yhden epäonni saattoi hyvinkin olla toiselle onnenpotku. Saaristolaisten leipä oli tiukassa, ja aalloilla ajelehtivan haaksirikkotavaran havaitseminen käynnisti tarinoiden mukaan ryntäyksen, joka hakee vertaistaan vain suuresta kultakuumeesta. Puutavaraa, purjekangasta ja mitä tahansa käyttökelpoista koetettiin kynsin hampain irrottaa meren otteesta. "Jumala siunatkoon meitä hyvillä hylyillä", kerrotaan ulkosaariston karujen kivien asukkaiden ennenvanhaan rukoilleen.

Eikä siinä kylliksi. Erityisesti borstöläisten väitetään toisinaan ottaneen onnensa ohjat omiin käsiinsä ja pitäneen haaksirikkojen toivossa harhauttavia merkkitulia. Rosvotulia tai ei, Borstön edustalle päättyi kuitenkin myös kolmimastokaljuutti S:t Mikaelin tie syksyllä 1747.

Alus oli matkalla Amsterdamista Pietariin, kun se tuntemattomasta syystä haaksirikkoutui ja upposi. Hylky kätkeytyi noin 40 metrin syvyyteen ja sai odottaa hiljaisessa pimeydessä löytäjäänsä yli kaksisataa vuotta.

Tarunhohteisuuteen on kiistatta syynsä. Viimeisellä sijallaan St. Mikael säteilee rauhaa ja arvokkuutta. Se on yhä kokonainen laiva, joka makaa kölillään suorassa kuin telakoituna. Kolmen maston alaosat kohoavat ylväästi noin 20 metrin syvyyteen.

Borstön saari Nauvon ulkosaaristossa on monelle veneilijälle tuttu etappipaikka. Kallion laella tähystää karikkoiselle merelle saaren tuntomerkki Borstögumman eli "Borstön akka", hylkytavarana rantaan ajelehtinut ja sittemmin koristepatsaaksi pystytetty puinen keulakuva.

Vanhan rouvan jalkojen juuressa lepää kaunis saaristolaiskylä. Korkeilta kallioiltaan borstöläiset ovat sukupolvesta toiseen suunnanneet katseensa kohti merta, keliä ja kulkijoita. Aika ajoin on silmiin sattunut haaksirikkojakin, ja monia värikkäitä kertomuksia on säilynyt meidän päiviimme asti. Yhdeksi Suomen ja myös koko Itämeren arvokkaimmaksi hylyksi kutsutun kaljuutti S:t Mikaelin uppoamisesta ei perimätietoa kuitenkaan ole.

© Anna Nurmio-Lahdenmäki 2000