![]() |
|
||
![]() |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
![]() |
|
||
|
|
|
||
|
|
|
||
|
|
|
||
|
|
|
||
|
|
|
||
![]() |
|
||
Viimeisimmissä kenttätöissä vuosina 1997-1998
S:t Mikael-projektin tutkimustöissä pääasiallisena sukeltajien emäaluksena toimi Suomen Merimuseon omistama ja kunnostama T/A Anneli. Tutkimusalus T/A Anneli on entinen Merenkulkulaitoksen väyläntutkimusalus M-101. Tyypiltään se vastaa merivoimien h-veneitä. Alus on noin n. 15 metriä pitkä. Koska tutkimusalus Annelin majoitus-ja kansitilat ovat rajalliset, on kaksi tukialusta kohteella tarpeen. S:t Mikael -projektin toisena tukialuksena on toiminut Deko I, joka toimi sukeltajien majoitus- ja muonitusaluksena. Deko I:n omistaa Sukellusseura H2O ry ja sen sukeltajat. Noin 17-metrinen alus on tehty kuljetusaluksesta toimivaksi sukellustukialukseksi.
Kummassakin tukialuksessa oli sukeltajien ilmahuoltoon 190 L /min täyttävät 200/300 barin kompressorit, aggregaatit sähköntuotantoon, apuveneet sekä muita sukeltamiseen tarkoitettuja varusteita.
Mukana vuoden 1998 S:t Mikael -leirillä oli myös Suomen Merimuseon muoviputkiperämoottorivene sekä H2O:n meriarkeologiajaostossa mukana olevien sukeltajien oma muoviputkiperämoottorivene. Muoviputkiveneet olivat hyvin käytännöllisiä pinnalla tapahtuviin manöövereihin, kuten esimerkiksi tukialusten päivittäisessä poijuihin kiinnittäytymisessä avustamiseen. Veneet osoittautuivat oivallisiksi työjuhdiksi myös liikennöinnissä tukialusten ja Borstön välillä sekä sukellusoperaatiossa.
S:t Mikaelilla vuosina 1997-1998 käytettyyn kalustoon kuului sukellusvarusteiden lisäksi SuperHi8mm-videokamerajärjestelmä valoineen, vedenalaiskameroita, sukeltajien kaapelipuhelimia, sukeltajien langattomia pintapuhelinyksiköitä ja sukeltajanyksiköitä. Mittavälineinä käytettiin perinteisiä mittanauhoja, luotinaruja sekä luoteja kallistus- yms. mittauksiin mittausjärjestelmän luomiseksi. Muita työkaluja olivat tietysti piirustuslevyt sekä erilaiset kiinnitystarvikkeet. Nostotyössä käytettiin kannella varustettuja pehmustettuja muovilaatikostoja ohjaus- ja nostoköysineen sekä stroboskooppeja.
Viimeisimmissä kenttätöissä käytetyt sukellusvarusteet edustivat kahdenlaista omavaraiskokoonpanoa. Käytössä oli ns. luolasukellustekniikoita varten kehitettyjä järjestelmiä nitrox –kaasuineen sekä AGA Divator -laitteita kokokasvomaskeilla ja puhelimilla. Yhtäläistä näille molemmille järjestelmille S:t Mikaelilla oli kahden paineenalentimen käyttö varajärjestelmineen. Periaatteessa sukeltajalla piti käytössä olla vähintään 4000 litraa ilmaa kullekin sukellukselle ja toimiva varajärjestelmä. Koska S:t Mikael on sangen pimeä sukelluskohteena, on projektin sukeltajilla oltava myös toimivat ja moninkertaiset valaisinjärjestelmät.
© Ari Ritamäki 2000